Kello noi 3:30, hyvin levänneenä (luonnollisesti) Tiiainen on valmis kohtaamaan uuden kaupungin. Hyvässä seurassa tietysti.

Pitkä viikonloppu Münchenissä Esan sekä Esan vanhempien kanssa sai pitkästä aikaa testaamaan saksankielentaitoa ja ajelemaan metroilla ympäriinsä (rakastan metroja).

Marienplaz ja raatihuone. Kaikki oli isoa ja hienoa, kuvien ottaminen oli hankalaa. Hyörinää piisasi perjantaina, kun monet muutkin viikonlopputuristit olivat ilmeisesti ottaneet kohteekseen ihanan syksyisen Münchenin (+15 astetta oli kiva vaihtoehto tuolle lumi/räntä/loskalle).

Joka paikka oli täynnä valtavia lehtiä, joita lapset keräilivät (kuten kuvasta näkyy) .

Perjantain iltapäivä/ilta kuluivat kävellessä ympäriinsä, katsellen ja ihmetellen. Hotellin löytyminen oli yllättävän haasteellista (ottaen huomioon sen, että se oli metroaseman vieressä, köh köh.. mikä suuntavaisto). Mutta se oli sen arvoista. Hotellissa palvelu oli todella hyvää ja aamupala ihanan monipuolinen.

Matkarasitus iski, kun sai ruokaa nassuun ja saatiin Esan kanssa sinniteltyä ehkä yhdeksään, ennen kuin meinasimme nukahtaa korttipelin ääreen.

Koska ilma oli mitä miellyttävin myös lauantaina, pitäydyimme lähinnä ulkona kiertelyssä. Englisher Gartenin pari vakioasukasta. Miksi tuo poikasorsa muuten pysyy paikallaan, vaikka tuo virta oli tosi kova, eikä se näyttänyt tekevän jaloillaan mitään? Tyttösorsa puolestaan harrasti jotain extremekoskenlaskua tuossa virrassa. :D

 

Seuraava ulkoilukohde oli Olympiazentrum. Heti metrosta noustua sai tuntea hienoista kansallisylpeyttä. Kävelimmekin Hanneksen mukaan nimettyä reittiä kohti stadionia. 

Näky oli melko vaikuttava.

Münchenin olympialaisilla on myös surulinen historiansa, muistomerkki oli pystytetty sen muistoksi.

Kävimme myös tutkailemassa BMW Weltiä. Oli kammottavaa jo istua tuon kyydissä, ajatelkaa jos se vielä liikkuisi (ja lujaa). Ei kiitos.

Muutaman metropysäkin matkan päässä oli kauppakeskus. Metroaseman laiturialue oli vänkä.

Sunnuntaina täytyy myöntää, että olin yllättynyt, kun kaupat eivät auenneet (miten nopeasti sellaiseen tottuukaan). Hiljaisessa keskustassa aamulla kuului hienosti, kun kirkon kellot (eivätkä ihan vain yhdet tai kahdet) kaikuivat.

Kirkon sijaan suuntamisimme takaisin Olympiazentrumiin ja Sea Lifeen. Merihevoset on aina kivoja, nämä olivat kaikki ankkuroituneina kasvustoon.

Hui hai!

Kaverukset, tuo kala seuraili kilpparia kokoajan.

 

Jälleen hienoja metroasemia Münchener Freiheit. Teki mieli jäädä pois metrosta jo aseman takia.

Sieltä löytyikin kivasti ruokapaikkoja ja mm. tämä Walking Man -patsas.

Kierreltiin lisäksi isoilla rautatieasemilla (taas joku minun outo fiksaatio).

Maanantai-aamuna olikin jo aika lähteä kotiin, taksilla lentokentälle. Ja kaikki kliseiset saksalaiset autojutut tuli koettua ruuhkat (ei tosin kovin pahat) ja sitten se jäätävä kaahaaminen. Toki se nopeusrajoitus on vain ohjeellinen ja jos nyt siinä lukee vaikka 100 ni onhan se sama kun joku 150 km/h tai jos lukee 120 niin aina voi ajaa 180 km/h. Jalat ihan tärisi, kun päästiin lentokentälle.

Kentällä oli rauhallista, maksimijonotus turvatarkastukseen oli ehkä 10 minuuttia. Lento oli about tunnin myöhässä, mutta semmoisen ajan nyt saa kulutettua shoppaamalla ja kahvia kittaamalla.

Olipas kivaa ja rentouttavaa, kiitos matkaseuralle. Mennäänhän pian uusiksi jonnekin?