Ihan kamalaa, miten nopeasti viikot vierivät. Opiskelut alkoivat tehokkaasti viime viikolla ja en ole oikeen muuta sitten tehnytkään. Paitsi ravannut uimahallissa. Kyse ei suinkaan ole siitä, että olisin viimein aloittanut oikeasti paremman elämän, vaan olen olosuhteiden uhri. Kylppäri meni remonttiin ja siitä vasta myös show on saatu aikaan. Jos joku laattojenvalmistajatyyppi lukee tätä, voitko vastata seuraavaan kysymykseen? Mikä siinä on niin vaikeaa, että ei voi olla edes yksiä kivanvärisiä laattoja??! Siis oikeesti, yhden nätit laatat, ja mitä seuraa kun kysyy niistä. "No näiden valmistus on lopetettu, tarvii kattoa, onko varastolla samaa polttoerää enää niin paljon kun tarviitte". Hei kiitti.

Emme siis saaneet himoitsemaamme vihreää kylppäriä, vaan jouduimme tyytymään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Vaikka hieno niistäkin tulee, mutta silti vähän kirpaisee aina, kun näen Esan piirtämän hienon luonnoksen siitä unelmakylppäristä.

Opiskeluista en taida jaksaa avautua sen enempää... Kamala kiire on, jos on niin tyhmä, että haalii 25 opintopistettä yhdelle periodille (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, tavoiteajassa valmistuu, jos suorittaa 15 op/periodi).

Kesätöiden hakukin on vaiheessa, jos sinulla siis on käyttöä tehokkaalle bioinformaatikolle, kannattaa ottaa yhteyttä.

Koska kaikesta huolimatta olemme olleet sairaan tehokkaita tämän alkuvuoden ja erityisesti koko viime syksyn, palkinnoksi olemme voittaneet (eli siis tilanneet) viikonlopun Lontoon reissun. Olen fiilistellyt jo kaikkea mahdollista, mitä siellä voi tehdä ja minne mennä... Ainakaan ei hamstrata niin kamasti kaikkea museohässäkkää kun viimeksi. Keskitytään rentoutumaan ja shoppaileen (kuusikerroksisessa kirjakaupassa kuluu vähän aikaa, kun on Esan kanssa liikeellä).

Kuva viime reissulta, ollaan palaamassa päiväretkeltämme Brightonista hotellille, koko maallinen omaisuus luonnollisesti mukana. Metro <3

Tulipas avauduttua.