Päätin jakaa Lontoo-postauksen useammalle kerralle.

Koska lento lähti kirotun aikaisin perjantaina ja niskassa hengitti uhka bussilakosta, mentiin jo torstaina Esan kanssa hotelliin Vantaalle. Rautatieasemalle suuntasin suoraan tentistä, johon aikaa oli varattu 4 tuntia, jostain syystä olin sitten 70 minuutissa tehnyt ja tarkastanut koko roskan.

Taksikuski, joka kuljetti meidät Tikkurilasta hotellille oli hiukan luotaantyöntävä kertoessaan juttuja ex-tyttöystävistään. Taisi olla vähän huono hetki. Selkää särki hiukan ja käpöteltiin sitten hiukan Veromiehen ja Pakkalan kulmia. Eipä siellä mitään isompaa näkemistä ollut, kun kello yli yhdeksän ja Jumbokin sulkenut ovensa.

Luonnollisesti illalla ei nukuttanut yhtään ja tiirailin vain telkkaria vielä puolen yön maissa. Ja kello soi liian pian. Aamupala ei uponnut uniseen Tiian totutulla tavalla (olis pitänyt saada herätä rauhassa eka). Hotellilta oli bussikuljetus kentälle. Sinne siis. Ei tietysti osattu käyttää niitä check-in pisteitä (eikä henkilökunnan edustaja sen paremmin neuvoa meitä), saatiin silti liput ja tavarat luovutettua. Turvatarkastus mateli eteenpäin, kauheen kiva, kun mainostavat nettisivuilla, että aamu on kiireisin aika ja puolet pisteistä on suljettuna. :D Laite ei piipannut kummallakaan (ihme). Ei siinä aikaa oikeen jäänyt kun käpötellä portille. Puhelu porukoille ja äidin huoli, "mitä ettekö te vielä ole koneessa?". No hyvin ehdittiin. Jostain syystä check-in nainen ei ollut laittanut meille vierekkäisiä paikkoja ja oltiin parin penkkivälin päästä toisistamme. Tylsää, noh minun viereen ei ketään ilmaantunut, niin Esa pääsi siihen sitten. Kyllä olis ollut tylsää yksinään.

Vaihdettiin lentoa Saksassa Frankfurtissa. Kone oli ihan vähän myöhässä, mutta onneksi vaihtoaika kohtuullisen hyvä. Bussilla terminaaliin, jossa todetaan, että joo ollaan täällä A:ssa nyt aika alkupäässä ja lento lähtee B:stä aika loppupäästä. Onneksi lentokentät on maailman parhaiten opastettuja paikkoja niin hyvin löyty, kävellä sai aika tavalla. Ja mennä uudestaan turvatarkastuksesta. 

Saksasta lento Lontooseen ei kestänyt paljon tuntia kauempaa, hyvä kun sai kahvinsa hörpittyä. Olin luonnollisesti ihan täpinöissäni. (Todennäköisesti vaikutusta oli myös lyhyillä yöunilla ja liiallisella kahvin ja colan kulutuksella).

Oysterit saatiin ladattua nopeesti ja metrolla kohti keskustaa.

Menossa metroon, huomatkaa katu-uskottava nimilappu. Josko jo ens reissulle sais ostettua uuden :D (toinen meinaan täytyi jo korjata teipillä, kun rikku).

Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty, että pienoinen ylläri odottaa tuolla alhaalla. Johan ehdittiin olla maassa vissiin kaksi tuntia, kun metron ovet kolahtivat kiinni välissämme ja Esa katsoo minua laiturilla. Sama sattui kaverille noin viikko aiemmin, ja olin vissiin kaksi minuuttia sitten sanonut, että ei meille niin käy. Noh, seuraavalla pois junasta ja löydettiin toisemme hyvin.

Roudattiin tavarat hotellille, joka oli hieman sivussa ja palattiin ihmettelemään keskustaa. Siinä se taulu nyt on. (Minusta on reissulta vissiin satatuhatta salakuvaa).

Hotellin vieressä kauppa, josta sai tarpeen tullen suklaata ja sushia. :D 

Koska ilma oli mitä ihanin, päätettiin suunnata Camden Towniin, ehdottomasti yksi hienoimmista jutuista Lontoossa.

En tiedä, mitä liimaa tukkaan ois pitänyt laittaa, että se olis pysynyt edes jonkinmoisessa kuosissa. Kuvassa esiintyvät Kitty-korut herättivät muuten matkan aikana pelottavan paljon huomiota. Niitä kehuivat mies hotellin respassa, tarjoilija ravintolassa, lisäksi useat päät kääntyivät metrossa.

Kohde numero 1. Resurrection records. Se on tuolla tuon kaupan alakerrassa pieni nuhjuinen levykauppa, joka saa matkaseurani sekoamaan. Itse pohdiskelin, ostaisinko (taas) laukun yläkerrasta, mutta nyt Esalla ei kestänyt niin kauaa (muuten olisin ostanut sen radiolaukun, vielä hankin sen).

Muutenkin Camden oli täynnä ihania takkeja (lopulta en osannut päättää, mikä on hienoin, joten en ostanut yhtään, ratkaisuhan sekin). Mutta kun koko matkan tuli ihanampia takkeja vastaan. Väsyttikin sen verran että sovittelu ja muu vähän tympäisi, ostin kyllä ihanan paidan. (Sen on pakko olla toooosi hieno kun isäkin kahteen kertaan kehui sitä). Ja onhan se upea, olen etsinyt sellaista ehkä vasta yläasteelta.

Kuvassa yksi monista ihanista kauppojen seinistä.

Viimeksi kierreltiin Camden tosi pikaisesti (satoi vettä). Nyt siellä kului oikeastaan koko perjantai, painuttiin syömään italialaiseen kulmaravintolaan pizzaa ja vältettiin ruuhka-aika metrossa siten kätevästi.

Illalla uni maittoi makeasti, eikä ihme. Väsyn ihan hulluna matkustamisesta (siis minulle riittää ihan että menen junalla paikasta A paikkaan B ja olen ihan univäsy). Seuraavana aamuna sisäinen kello oli iloisesti suomenajassa ja odoteltiin puoli kuusi että mahtaiskohan sitä aamupalaa saada tänään. :D