Alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä että Tiiaisen NELJÄS opiskelijavuosi loppuu sittenkin. Siitä on selvitty vaihtelevalla menestyksellä. Pääosin kuitenkin aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Tosi hurjalta tuntuu, että olen opiskellut jo noinkin kauan. Tampereelle paluu sujui todella kivuttomasti. Satunnaisesti on ikävä Turun kämpän omia juttuja, joita ei voinut tänne siirtää. Mutta taitaa olla niin että aika kultaa muistot, näinkin lyhyessä ajassa. Turussa vietetty kolme vuotta tuntuu myös pieneltä pyrähdykseltä vain, vaikka . silloin aika suorastaan mateli.

Eilen olin sitten maailman eniten opiskelija ja tein sitä legendaarisinta opiskelijaruokaa, luonnollisesti makaronia ja tonnikalaa. En ole koskaan, siis koskaan ennen tehnyt sitä, vaikka mitä sötkötyksiä on tullut kokeiltua.

Vähän maustoin tonnikalaa sitruunapippurilla. Ei kyllä ollut kummoista, joten palaan niihin omiin opiskelijaruokiini. Ei vaan toi lämmin tuna oo mun juttu. Sitä kuuluu syödä suoraan purkista tai salaatissa. 

Mitään true-opiskelijafiilistä ruoka ei herättänyt edes näin vapun alla, kun suunnittelen kääriytyväni sohvalle lataamaan tulevaa toukokuuta varten. Vain kaksi ohjelmoinnin harkkatyötä, työselkkareita, tentit ja ne kesätyöt.