Kolmantena aamuna on Tiiaisen joulumieli kohonnut taas hieman kiitos ajoissa aloitettujen joulusiivousten.
Tänään kuitenkin haluan muistella lapsuuteni jouluja. Jotka eivät sanottavammin eroa muista jouluista, muuten kuin että ruoka maistuu paremmin.
Tänään kuitenkin haluan muistella lapsuuteni jouluja. Jotka eivät sanottavammin eroa muista jouluista, muuten kuin että ruoka maistuu paremmin.
Tämä taitaa olla toinen jouluni. Mummolassa täytyi heti päästä koeajamaan uusi menopeli. Pois alta risut ja männynkävyt.
Toisinaan meitä on mummolassa ollut enemmänkin kuin ihan viimeaikoina. Kuvassa vasemmalla serkkuni lapset Jesse ja Emmi, sekä minä ja veljeni Mikko. Odotus alkaa käydä melko kärsimättömäksi.
Tämä on niin minun hommani. Mutta vieläkin isä laittaa tähden ja valot. Sekin on osa niitä traditioita, joista en haluaisi millään luopua.
Joulupukki onkin tässä jo vieraillut (yleensä hän vieraili meillä sekä mummolassa ja tontut sitten olivat kotona käyneet vielä muistamassa). Leikit ovat velihenkilön kanssa vielä täydessä touhussa.
Vielä hieman vanhempanakin, Pukin odottaminen oli mahdottoman jännää. Istuin tuolissa silmät kiinni, vielä kun kunniavieras jo huhuili ovella. Vaikka aina meillä on Pukin kanssa ollut hyvät välit.
Olen siis aina ollut Joulupukin suosiossa (eli siis kiltein tietty), tässä vielä siitäkin todistuskappale. Takana kuvassa mummoni.
Kommentit