Eilen jäi kirjoittelematta, kun uskokaa tai älkää, minulla oli peräti KAKSI luentoa.

Viimeisestä kokonaisesta päivästä Lontoossa on näköjään aivan jäätävästi kuvia. Tässä todella karsittu versio :D 

Sunnuntaiaamun iloksi kuvailin ikkunasta näkyvää metroa. Olin niin aikaisin liikeellä, että välillä joutu odottaan yli 10 minuuttia metroa. Ja kohta niitä tuli sitten parin minuutin välein. :D 

Jouduin salakuvauksen uhriksi aina ja jokapaikassa, myös hotellihuoneessa.

Ja luonnollisesti kostin asian. Taidekuvaa metron liukuportaissa. Lähdettiin taas aikaisin liikenteeseen, kaupatkin aukesi sunnuntaina klo 12.

Ennen shoppailuja olikin siis hyvää aikaa olla turisti ja kiertää "pakollisia kohteita". Eli kaikki ne oli paikallaan, mielenosoittajia myöten. Tungosta oli ja kaikki kuvasi itseään sillalla. Minä muuten vihaan tätä(kin) Thamesin ylittävää siltaa. Tuulee ihan kamalasti ja tuntuu tosi huteralta.

Käpöteltiin hyvin viimekertaisen reissun reittiä Waterloon asemalle ja sieltä suunnattiin metrolla Cityyn. Ilma oli ihanan keväinen (joskin tuulinen). Tuossa olisi tehnyt mieli vain istuskella ja syödä jäätelöä. (Harrastettiin jäätelön syöntiä kyllä ihan kiitettävästi.)

Käveltiin Thamesin viertä kohti London Bridgea, koska en suostunut ylittämään Tower Bridgea (taustalla). Viime reissulla se tuntui niin huteralta ja epävakaalta. Olin varma, että se pettää (kyllä yhden tytön paino varmasti ratkaisee kun siitä päivittäin painaa bussit ja autot jonossa ohi. Noh kivalla ilmalla oli mukava käpötellä ja katsella maisemia.

Olen onnellisesti päässyt London Bridgen yli, sekin oli pelottava, kamalan matalat kaiteet, hyvä etten kävellyt ajotiellä. (Huomaatteko tekin jonkun toistuvan kuvion näissä silloissa?) Jälleen maanalaiseen ja kohti ostosteluja, kellokin oli ennättänyt jo sinne puoleenpäivään.

Oxford Streetillä kiertelyä ja KFC:tä. Miettikää, olin kaksi päivää maassa jossa on KFC käymättä siellä. Shoppailut jäivät kyllä heikoiksi. Löytyi sentään Foyles, ja sen tietokonekirjaosasto. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat ohjelmointikirjat sun muut olivat esillä. Matkaseuralla kesti kohtalaisen kauan päättää, minkä kaikista kirjoista haluaa.

Jos en tietäisi, väittäisin että ollaan tässä hyvin eksyksissä ja hornassa. Todellisuudessa ollaan noin 200 metrin päässä National Gallerysta. Lähestyminen tapahtui ehkä vähän hassusta suunnasta.

Päätettiin myös busseilla ihan vain siitä ilosta, että voi mennä yläkertaan istuun. Sieltä kyllä näki kivasti kaikkea. Bussilla kulkeminen on Lontoossa niin hirveän vaikeaa minusta verrattuna metroon, että ei sitä tule käytettyä sillain paikasta toiseen liikkumiseen. Meidän matkamme päättyi Paddingtonin asemalle.

Asemalla salakuvattiin mm. tätä heppua.

Ilmeeni kertoo, että nyt alkaa olla väsy, nälkä, jalat kipeät jne. Päätettiin pitää hotellihuonebileet.

"Vähän" iltaruokaa. Iso sushi  ja ceasarleipä Tiialle ja pikkusushi ja kana-pekonileipä Esalle. Lisäksi sipsiä ja jalapeno hummusta dipiksi. Ja joo sipsipusseja ei ois ollut kahta, ellei Tescossa olisi ollut tarjousta kaksi yhden hinnalla. Yllättävän hyvässä kunnossa toinen pussi oli vielä koti-Hervannassa. 

Tiiainen simahti masu täynnä varmaan yhdeksältä (että kovat bileet).