Olen ollut melko poissaoleva viimeisten päivien ajan. Syy: Tulen sunnuntai-iltana pahaa aavistamatta turkukotiin ja ajattelen tehdä vielä pari koulujuttua. "Noh enkö käynnistänytkään sitä konetta", mietin hetken kuluttua, kun ruutu edelleen möllöttää pimeänä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa ikävän niskaani hiipivän pelon aiheelliseksi. Koneeseen menee kyllä virta, mutta kuvaa ei näy.

Kriisi mikä kriisi. Äkkiä puhelu atk-tuki/poikaystäväpalveluun. Apu ei kuitenkaan ole lähellä. 

Lähes tulkoon heitän koneen ikkunasta ulos. Minut on eristetty tänne perähikiälle ilman yhteyttä ulkomaailmaan.

Kriisi syvenee, kurssit perustuvat siihen, että käytän tietokonetta. Asiat kerääntyvät viikon. Samoin kaikki muu. Ikäväkin on kova ja puhelimesta akku kokoajan lopussa.

Tarinan opetus... hankkikaa poikaystävä, jolla on lainata sinulle kone, kun omasi sanoo sopimuksensa irti opinnäytetyön aattona. Nii ja ottakaa varmuuskopioita (niin minäkin teen).

Tiiainen palailee pikkuhiljaa elävien kirjoihin, jahka lainakone tulee tututksi ja rästit saadaan kuosiin.