Maanantaiaamuna en oikeasti kyennyt enää mussuttamaan sitä aamupalahöttöä :D Niinpä kittasin kahvia ja katselin uutisia, kun Esa söi :D 

Aamusta alkaen ilmassa oli luonnollisesti lähdön tunnelmaa.

 

Lähdössä hotellilta kohti keskustaa. Vähän hirvittää aina tuo laukkujen kanssa keskustan vilskeeseen lähtö.

Lisää näitä metrokuvia. Paineltiin siis metrolla Piccadillylle.

Ostettiin viimehetken tuliaisia ja muutamia kirjoja ja juteltiin kivan Waterstonesin myyjän kanssa. Keskustassa hämmästytti maanantain aamupäivän hiljaisuus (jotenkin on tottunut siihen, että Piccadilly ja Leicester Square ovat niin täynnä, että eteneminen vaatii kyynerpäitä ja kylmiä hermoja.

Kuten kuvasta näkyy, oltiin kapinallisia ja kuvattiin toisiamme mustan puhelinkopin tuntumassa :D Ha.

Koska olemme fiksuja ja kypsiä aikuisia, täytyi saada myös Trocaderosta aivojenjäädytysjuomaa. Minulla vadelma ja Esalla lime. Koska maku oli melko esanssinen ja ällömakea, ei todellakaan voitu juoda kokonaan niitä.

Vaikka olikin ihan rauhallista, tavaroiden kanssa liikuskelu on ahdistavaa ja päätettiinkin hakeutua lounaalle. Koska se KFC, jonka paikan olisin salamana osannut nimetä ei ollut auki, ehdotin Esalle toista varmaa mestaa, joka sopivasti olisi lentokentälle suunnatessa ihan matkan varrella. Victorian asemalla muistan käyneeni ekan kerran KFC:llä. Sinne siis, Victoriahan on muutenkin kiva asema.

 

Harmi, kun ei isommin ollut aikaa täälläkään pyöriä. :/ Käsittämätöntä, että niin paljon jää tekemättä, vaikka tehtiin vaikka mitä. :D 

Aaah, popcorn kanaa ja koska myyjä oli kiva ja minulla kamala nälkä, otettiin tuollaiset mini-Ceasarwrapitkin. NAM NAM NAM.

Esaa tuntuu kiinnostavan enemmän joku muu, kuin tämä suuri kulinaristinen elämys.

Itse luonnollisesti keskityin olennaiseen.

Victorialta suunnattiin taasen metroon, vähän jänskätti, että mahtaako Oysterissa olla tarpeeksi arvoa 6 zonelle asti. Kirkkaasti riitti arvo (ja huima 30 penceä jäi vielä kortille arvoa).

Tämä kuva on tässä kertomassa siitä, miten paljon vihreämpää ruoho on aidan toisella puolella. SIIS MIKSI MEILLÄ EI OLE BEN&JERRY'S -AUTOMAATTEJA?!?!?!?! Sattuneista syistä ei kylläkään testattu laitetta, (mutta kun ruoka/herkut on niin lähellä sydäntä, kaikki tälläinen täytyy mainita).

Päästiinkin heti eroon tavaroista kentällä, Lufthansan check-in oli jossain perimmässä nurkassa.  Mutta tavarat sai jättää jo vissiin 3 tuntia ennen lentoa. Jee.

Jahka kaikki mahdolliset kaupat oli koluttu, oli taas nälkä.

Tai oikeammin sushi-himo. Tuo kaupan sushi oli todella positiivinen yllätys, täällä en todella ole uskaltanut maistaa mitään pakaste-susheja. Eikä todellakaan hinnalla pilattua. Taasen, miksei meillä ole tälläistä?!? 

Matkalla Frankfurtiin on jo huomattavissa lievää matkaväsymistä. :D  Saksassa kentällä otettuja kuvia ei voi edes julkaista.

Vaihto Frankfurtissa meni kuitenkin hienosti, ostettiin mm. prezeliä (paljon huonompi kun Tegelillä). Väsy painoi, ja sitten vain odoteltiinkin koneeseen pääsyä.

Takaisintulo lennot ei ollut niin kovin kivoja kun vähän kone hytkyi. Varsinkin Lontoosta nousu herätti hieman ikäviä tuntemuksia mahanpohjassa.

Saapuessamme Helsinki-Vantaalle siellä oli jäätävä ryysis, kuten kuvasta näkyy. Myöhästyimme aiemmasta bussista noin 10 minuuttia ja edessä oli odotusta useamman tunnin verran. Kuvamateriaali odottelusta ei todellakaan ole julkaisukelpoista. Pelailtiin korttia ja nuokuttiin. (Hirveen kätevää että viimeinen lento saapuu vissiin silloin 1:15 ja bussi lähtee tyyliin 1:30, että terkkuja Matkahuoltoon vaan.)

3:35 viimein lähti bussi kohti Tamperetta. Kyydissä päätähuimaavat 6 matkustajaa.

"Tuolit kenoon ja unta kuulaan." Teoriassa kauheen hyvä suunnitelma, mitä nyt kuski ajoi kun viimeistä päivää ja kokoajan heräili. Noh selvisimme, ehjin nahoin Tampereelle. Oikeesti bussissa pelotti enemmän kun lentokoneessa turbulenssin aikana.

Kaikenkaikkiaan matka oli vallan onnistunut, mukava ja avartava. Kiitos ihanalla matkaseuralleni. Mennäänhän pian uudelleen (jonnekin)?